Suojausohjeita
Murrot ja suojautuminen
Murrot
Poliisin tietoon tulee vuosittain noin 800 000 rikosta. Näistä murtovarkauksia on noin 150 000. Suurin osa murroista jää ilmoittamatta poliisille. Murtojen todellinen määrä on siten tilastoja suurempi.
Suomessa on 2,5 miljoonaa asuntoa ja kesämökkiä. Tilastojen mukaan niihin tehdään vuosittain yli 6500 murtoa. Keskimäärin lähes joka 400 asuntoon murtaudutaan vuosittain.
Murron kohteeksi joutuminen merkitsee muutakin kuin numeroa tilastoissa, vaikka vahingot jäisivätkin pieniksi. Uhri kokee teon ahdistavana ja yksityisyyttään loukkaavana erityisesti, jos tekoon liittyy irtaimiston turmeleminen ja tuhoaminen. Joskus tilanteen pohtiminen on johtanut jopa asunnonvaihtoon.
Valtaosan murroista tekevät amatöörit, jotka ovat ns. nuoria rikollisia. Amatöörille on ominaista, että kohde valitaan ja teko tehdään hetken mielijohteesta. Amatööri ei ole perehtynyt rakenteelliseen suojaukseen vaan hän yrittää murtoa helpoimmalta näyttävästä paikasta niillä välineillä, jotka hän löytää paikan päältä tai hänellä on mukanaan.
Todennäköisyys joutua murron kohteeksi riippuu monesta tekijästä. Tunkeutumisen helppous, pieni kiinnijäämisriski ja odotettavissa olevan saaliin suuri arvo lisäävät tätä todennäköisyyttä. Murtautumista vaikeuttamalla ja kiinnijäämisriskiä lisäämällä voidaan vaikuttaa siihen, millä todennäköisyydellä joutuu mukaan uhritilastoihin.
Turvatarkastus
Suosituksia asuntojen ja liikehuoneistojen rakenteellisen murtosuojauksen toteuttamiseksi ovat julkaisseet Finanssialan Keskusliitto (FK) ja vahinkovakuutusyhtiöt.
Turvaurakoitsijaliiton asiantuntijat ovat suositusten perusteella kehittäneet kaksi tarkastuslomaketta, toisen asuntoja varten ja toisen liike- ja työpaikkahuoneistoja varten. Oman asunnon suojauksen kunnon voi lomakkeen avulla tarkistaa itsekin, mutta liikehuoneistoissa on syytä käyttää ammattimiehen apua suojauksen tason arvioimiseksi.
Turvatarkastus tai sen perusteella suoritetut parannustoimenpiteet eivät anna takeita siitä, että kohteeseen ei murtauduttaisi ja siten aiheutettaisi vahinkoa.
Asuntojen murtoturvallisuuden tarkistaminen
Tarkastuslomakkeen saat avatuksi klikkaamalla linkkiä tarkastuslomake. Lomakkeen avulla voit itse tarkistaa, onko asuntosi suojaus kunnossa. Lomake sopii sekä kerrostaloasuntoihin että pientaloihin. Lomakkeen lopussa on kerrottu, miten suojaus eri kohtien osalta pitäisi toteuttaa ammattimiesten kokemuksen mukaan. Katso, mitä suositellaan, ja vertaa sitä asuntosi todelliseen tilanteeseen.
Jos saat tarkastuslistaasi poikkeamia, lähde lähimpään lukkoliikkeeseen keskustelemaan, mitä pitää ja kannattaa tehdä, jotta asunnostasi tulisi murtoturvallinen. Voit myös pyytää ammattitaitoista lukkoseppää tekemään tarkastuksen puolestasi. Siitä veloitetaan, mutta veloitushinta hyvitetään kokonaislaskusta, jos tarkastuksen jälkeen tilaat liikkeestä tarvittavat parannustoimenpiteet. – Veloituksista kannattaa aina keskustella etukäteen!
Tarkista talosi turvallisuus
Ympäristö
Piharakennusten lukitsemiseen riittää käyttölukko tai riippulukko, jos niissä ei säilytetä arvokasta omaisuutta. Kerrostalon ullakko- ja kellarivarastot on syytä pitää lukittuina, vaikka näissä ei säilytettäisikään varkaille kelpaavaa omaisuutta. Luvaton tunkeutuminen ja ilkivalta ovat mahdollisia, jos tilojen avaimia on jäänyt entisille asukkaille.
Rakennusten murtosuojaus alkaa jo ympäristöstä. Piha-aidoilla, pensailla ja puilla turvataan yksityisyyttä. Ne antavat myös murtomiehelle tunkeutumisrauhan. Näkyvyyttä asunnoista parkkipaikalla tai tonttien välillä ei pidä estää. Todennäköisiä tunkeutumisreittejä ei myöskään pidä peittää näköesteillä.
Murtomies ei siedä valoa, sillä se lisää havaituksitulemismahdollisuutta ja siten kiinnijäämisriskiä. Markkinoilla on tehokkaita valonlähteitä, joilla voi valaista rakennuksen ympäristön varsin kohtuullisin kustannuksin. Niitä voidaan ohjata hämäräkytkimien ja liiketunnistimien avulla.
Graffitit, rikotut ulkovalaisimet tai tarpeettoman tavaran varastoiminen antavat kuvan alueesta, jossa epäkohtiin ei puututa ja turvallisuuteen suhtaudutaan välinpitämättömästi. Tällaisilla alueilla tehdään enemmän rikoksia kuin ympäristössä, jossa myös alueen huolto ja ylläpito on hoidettu asianmukaisesti. Turvallinen alue vaatii usein yhteistyötä, jonka osapuolina ovat alueella toimivat yrittäjät, kiinteistö- ja huoltoyhtiöt, taloyhtiöt, paikalliset asukkaat ja kunnat viranomaiset. Ole aloitteellinen, jos parannusta ympäristöön tarvitaan!
Aukot ja ikkunat
Kattoikkunat ja kerroksen ikkunat tukitaan tai salvataan niin, että sisälle ei pääse tunkeutumaan vaikeudelta. Tuuletusikkunat suojataan tunkeutumiselta.
Terassin tai 2. kerroksen parvekkeen ovi varustetaan lukittavalla pitkäsalvalla tai varmuuslukolla, jonka avaamiseen tarvitaan avain. Parvekkeelle avautuvat ikkunat varustetaan lukoilla, joiden avaamiseen tarvitaan avain. Parvekkeelle avautuvat tuuletusikkunat suojataan tunkeutumiselta.
Pihatason ikkunat varustetaan lukoilla, joiden avaamiseen tarvitaan avain. Tuuletusikkunat suojataan tunkeutumiselta. Muut kuin käyntiovi varustetaan lukittavalla pitkäsalvalla tai varmuuslukolla, jonka avaamiseen tarvitaan avain. Huomioon on otettava poistumisturvallisuus: tulipalon syttyessä on ulos päästävä avainta etsimättä.
Maan rajassa olevat ikkunat suojataan kaltereilla. Ikkunalasin sijasta voidaan käyttää lasitiiltä, jos saumat raudoitetaan.
Avainturvallisuus
Kerrostaloasunnon lukkoon sopii normaalisti kiinteistön yleisavain. Se on hyvä ratkaisu, jos ovessa on myös varmuuslukko, johon yleisavain ei sovi.
Hyväkään lukko ei auta, jos tunkeutuja voi avata sen avaamalla tai avainkopiolla. Ylimääräisiä avaimia on säilytettävä huolellisesti. Avaimia ei saa jättää paikkaan, jossa ne ovat muiden tavoitettavissa. Jos et varmasti tiedä, että hallussasi ovat kaikki avaimet, sarjoita lukkosi uudelle avaamalla.
Asuntoa vaihdettaessa on järkevää vaihtaa myös lukkoon uusi sarjoitus, jos et ole täysin varma, että edelliselle asukkaalla ei ole jäänyt avaimia tai niiden kopioita.
Avaamaan tai avainperiin ei koskaan saa liittää tunnistetietoja: nimeä, osoitetta tai puhelinnumeroa. Jos kadotat avaimen asuntosi lähiympäristöön, muuta varmuuden vuoksi sarjoitus, vaikka avaamassa ei olisikaan tunnistetietoja.
Lapsille on opetettava avainten huolellinen säilyttäminen ja lukituksen oikea käyttäminen. On varmistuttava, että lapset osaavat poistua turvallisesti vaaran uhatessa.
Ovet
Aiemmin kerrostalohuoneistojen ulko-ovissa saatettiin käyttää rakenteita, jotka eivät kestä kovakouraista käsittelyä. Kysy ammattimieheltä, jos et ole varma ovilehden lujuudesta.
Karmin kiinnityksen ja tuennan oviaukkoon tulee sellainen, että karmi ei anna periksi, jos ovilehteä väännetään lukon kohdalta.
Tarkista oven saranat. Uudemmissa rakennuksissa tapit ovat saranoissa, vanhemmissa yleensä ei. Puutteen voi korjata asentamalla saranatapit jälkikäteen ovilehteen.
Ovi on yhtä vahva kuin sen heikoin kohta. Ovi-ikkunan voi suojata teräsristikolla tai - verkolla tahi panssarilasilla tai polykarbonaattilevyllä. Murtautumista voi hankaloittaa myös varmuuslukolla jota ei voi avata ilman avainta.
Murtautumista voidaan vaikeuttaa käyttämällä lukon kohdalla ovilevyyn asennettavaa vähintään 30 cm:n pituista ja 3 mm:n vahvuista rakorautaa, ovilehden tyypistä riippuen L- tai T-muotoista.
Oven käyntiväli (karmin ja ovilehden välinen rako) saa olla enintään viisi millimetriä. Mitä suurempi on väli, sitä helpompi murtautujan on käyttää kooltaan suuria ja tehokkaita välineitä ovilehden vääntämiseen.
Ovisilmä ei estä murtoa, mutta sen avulla voidaan varmistaa, että ovi avataan vain tutuille ja turvallisille ihmisille.
Turvaketjun avulla voidaan varmistaa, että ovea ei riuhtaista auki, vaikka se on hieman raollaan
Lukot ja lukitustarvikkeet
Finanssialan Keskusliitto (FK) testaa ja hyväksyy luotettavasti toimivia ja rakenteeltaan riittävän vankkoja lukkoja. Tietoja hyväksytyistä lukoista saa vakuutusyhtiöiltä ja FK:n kotisivuilta www.vakes.fi.
Ulko-oveen suositellaan kahta lukkoa, vähintään 40 cm:n etäisyydelle toisistaan asennettuna, jotta ne lisäisivät ovilehden vääntölujuutta, jos murtautumista yritetään sorkkaraudalla.
Poistuttaessa ja suljettaessa ovi käyttölukon teljen pitää mennä takalukkoon niin, että lukon voi avata vain avaimella. Ennen 70-luvun puoliväliä asennettujen lukkojen takalukitus on puutteellinen.
Varmuuslukko saa lukittua vain avainta käyttämällä. Kerrostalohuoneistossa varmuuslukkoa ei pidä lukita, kun asunnossa oleskellaan; tulipalon syttyessä on ulos päästävä avainta etsimättä.
Rakennusten kaikista laitteista lukko joutuu elinaikanaan kestämään eniten rasitusta. Lukko on öljyttävä ja ruuvien kireys tarkistettava säännöllisesti. Avaimen on käännyttävä esteettömästi. Ovea suljettaessa on varmistettava lukkiutuminen.
Paloturvallisuus
Pelastustoimen lainsäädäntö on muuttunut 1.9.1999 alkaen. Tällöin astui voimaan uusi pelastustoimilaki ja laki pelastustoimen laitteiden teknisistä vaatimuksista ja tuotteiden paloturvallisuudesta. Asunnoissa on oltava riittävä määrä palovaroittimia tai suojaustasoltaan vähintään vastaavia laitteita viimeistään 31.8.2000.
Sisäasiainministeriö on antanut palovaroittimen teknisistä ominaisuuksista ja sijoituksesta määräyksen, jonka mukaan palovaroitin tulee sijoittaa asennusohjeen mukaisesti siten, että kaikki nukkuvatkin ihmiset mahdollisen tulipalon syttyessä heräävät ja pystyvät poistumaan huoneistosta.
Asunnon jokainen kerros tulee varustaa vähintään yhdellä palovaroittimella. Tarvittavien lisäpalovaroittimien määrä riippuu asunnon pinta-alasta, sen muodosta ja erityistä syttymisvaaraa aiheuttavista toiminnoista. - Suositeltavaa on, että varoitin sijoitetaan jokaiseen makuuhuoneeseen.
Vanhat rakennukset varustetaan yleensä yksittäisillä palovaroittimilla, jotka eivät tarvitse muuta asennusta kuin kiinnityksen. Uudisrakennuksissa voidaan käyttää palovaroitinryhmää tai rikosilmoitinkeskuksen savuilmaisimia, jos niille asennetaan putkitus.
Palovaroitinryhmä muodostuu kahdesta tai useammasta yhteen liitetystä palovaroittimesta. Hälytys yhdessä varoittimessa aiheuttaa hälytyksen myös muissa varoittimissa ja varmistaa, että hälytys kuullaan ympäri taloa.
Varoittimina voidaan käyttää myös rikosilmoitinkeskuksen savuilmaisimia, mikäli niillä saavutetaan sama suojaustaso kuin varoittimilla (mm. herkkyys ja äänitaso). Tällöin savuilmaisimet kytketään ns. 24 h silmukoihin, jolloin ne ovat aina päällä. Savuilmaisimissa ei kuitenkaan ole omaa hälytysäänilähdettä. Jos palovaroittimet korvataan savuilmaisimilla, sisätiloihin on asennettava yksi tai useampia sireenejä sellaisiin paikkoihin, joista hälytysääni kantautuu kaikkiin makuuhuoneisiin. Sireenin ja keskuksen välillä on syytä käyttää lankayhteyttä.
Savuilmaisimen ja palovaroittimen sijoitusta koskevat samat säännöt. Se sijoitetaan tilan korkeimpaan kohtaan kattoon keskelle huonetta tai vuoteen yläpuolelle. Vapaata tilaa ympärillä tulee olla 50 cm. Sitä ei tule sijoittaa lähelle uunia, liettä, leivänpaahdinta, kylpyhuonetta tai takkaa. Sitä ei sijoiteta myöskään kosteisiin ja kylmiin paikkoihin, kuten autotalliin. Palovaroittimia hankittaessa kannattaa kiinnittää huomiota pariston elinikään: kestääkö se yhden vai 10 vuotta. Kannattaa myös harkita varoittimen liittämistä sähköverkkoon adapterin avulla. Savuilmaisimet eivät adapteria tarvitse.
Sähköverkkoon liitettävä palovaroitinryhmä
E1 Rakennusten paloturvallisuus asettaa palovaroittimille seuraavat vaatimukset. Seuraaviin tiloihin tulee asentaa sähköverkkoon kytkettävät palovaroittimet:
- hoitolaitokset, joissa on enintään 25 vuodepaikkaa,
- päivähoitolaitokset, jotka on tarkoitettu yli 25 hoidettavalle,
- P2-luokan 3 - 4 -kerroksiset rakennukset sekä
- erityisryhmien asunnot, esimerkiksi vanhustentaloissa.
Majoitustiloihin ja hoitolaitoksiin, jotka ovat henkilömäärältään edellisessä kohdassa mainittuja suurempia, on asennettava automaattinen paloilmoitin.
Poistumisreitit ovat ovet, joiden kautta on pääsy ulos, uloskäytävään tai uloskäytävään johtavaan sisäiseen käytävään.
Julkaisu E1 asettaa poistumisreittien oville seuraavat vaatimukset:
Uloskäytävän kulkusuunnassa olevien ovien tulee yleensä avautua poistumissuuntaan.
Poistumiseen tarvittavan oven tulee avautua poistumissuuntaan, jos sen kautta poistuvien henkilöiden määrä on yli 60.
Uloskäytävien ja niihin johtavien tilojen ovien tulee olla hätätilanteessa helposti avattavissa.
Edellä mainittuja vaatimuksia täydentävät seuraavat ohjeet:
Uloskäytävien ja niihin johtavien tilojen ovissa ei tule yleensä käyttää lukkoja, jotka avaimetta voi takalukita siten, ettei niitä sisäpuolelta saa auki ilman avainta.
Lukkoja, jotka voidaan sisäpuolelta aina avata ilman avainta, käytetään uloskäytävien ja niihin johtavien tilojen ovissa
- majoitustiloissa sekä
- hoitolaitoksissa, joiden toiminnan luonne ei edellytä eristämiä.
Lukkoja, jotka voidaan huoneiston normaalin käytön aikana hätätilanteessa sisäpuolelta avata ilman avainta käytetään
- kokoontumis- ja liiketiloissa,
- työpaikkatiloissa sekä
- tuotanto- ja varastotiloissa.
Kulunvalvonnan järjestelyt eivät saa estää turvallista poistumista rakennuksesta.
Osastoivat ovet
Julkaisu E1 asettaa osastoiville oville seuraavat vaatimukset:
Osastoivassa rakennusosassa olevien ovien, ikkunoiden ja muita pienehköjä aukkoja suojaavien rakennusosien palonkestoajan tulee yleensä olla vähintään puolet osastoivalle rakennusosalle vaaditusta palonkestoajasta.
Osastoivien ovien tulee yleensä olla itsestään sulkeutuvia ja salpautuvia taikka palon sattuessa oven sulkevin laittein varustettuja.
Edellä mainittuja vaatimuksia täydentää seuraava ohje:
Suljinta ei tarvita asuinhuoneistojen kerrostaso-ovissa. Suljinta ei myöskään tarvita lukittuina pidettävissä, jakoa osiin toteuttavien seinien ovissa, kuten majoitushuoneitten ovissa.
Pientalon hälytysjärjestelmä
Suunnittelu jo rakennusvaiheessa
Talopaketeissa hälytysjärjestelmien asennukseen ei yleensä ole varauduttu. Pientalorakentajan on oltava tässä suhteessa oma-aloitteinen. Turvallisuusratkaisuja on syytä suunnitella viimeistään silloin, kun talo on pystyssä ja vesikatossa omalla paikallaan, mutta sisäpintojen päällysteisiin ja verhouksiin ei vielä ole ryhdytty eikä sähköurakoitsija ole suorittanut sähköputkituksia loppuun.
Kun talo on maastossa, mahdolliset katvealueet ja tunkeutumisreitit on helpommin havaittavissa kuin asemapiirustuksesta. Liikenneväylien, katuvalaistuksen ja naapuritalojen tarjoama luonnollisen tarkkailu on selvillä, samoin liittymistapa energia- ja telelaitoksen verkkoon, ja naapureiden halukkuus ja mahdollisuudet osallistua yhteisiin turvallisuustalkoisiin on ainakin alustavasti selvitetty.
Selkeintä on teettää turvasuunnitelma turvaurakoitsijalla. Jos erillistä suunnitelmaa ei haluta teettää,asiantuntija-apua voi kysyä vaikkapa rakennusaikaista lukitusta asentavalta lukkosepältä, jonka työvaihe sattuu yleensä samaan aikaan kun turvallisuusratkaisut pitäisi ottaa huomioon muussa rakentamisessa. Hän pystyy kertomaan, mitkä aukot vaativat tehostettuja suojausratkaisuja ja miten esim. ulkovalaistusta pitäisi suunnitella, jotta sen vaikutus olisi ennaltaehkäisevä.
Tarpeet voi selvittää itsekin
Turvallisuusratkaisuja voi hahmotella itsekin. Mielessä on pidettävä seuraavat periaatteet:
hälytysjärjestelmä koostuu ilmaisimista (valvontalaitteista), rikosilmoituskeskuksesta, ilmoituksensiirtojärjestelmästä (robottipuhelimesta) ja mahdollisesti paikallishälyttimestä (sireeni)
järjestelmä toimii siten, että ilmaisimen havainto siirtyy keskukseen ja tästä joko paikallis- tai kaukohälytykseen
kaapelin avulla signaalit siirtyvät luotettavammin kuin langattomasti
ilmaisimet on valittava ja sijoitettava siten, että hälytys saadaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, kuitenkin ilman virhehälytyksiä
järjestelmän on oltava helppokäyttöinen ja sopeuduttava luontevasti perheen kokoon (lapset, kotieläimet) ja toimintoihin.
Tiedonsiirto ja ilmaisintekniikan kehittyessä markkinoille on tullut laaja valikoima rikosilmoitinjärjestelmiä, joihin murtohälytysten lisäksi on mahdollista liittää savu-, lämpötila-, vesivuoto- ym. hälytyksiä.
Varautuminen jo rakennusvaiheessa
Hälytysjärjestelmään varaudutaan rakentamisvaiheessa siten, että sähköurakoitsijan kanssa sovitaan hälytysjärjestelmän kaapeloinnin tarvitseman putkituksen asentamisesta samaan aikaan kun sähköasennuksia putkitetaan. Samalla voidaan varautua lukituksen muuttamiseen sähkömekaaniseksi joko muuttovaiheessa tai myöhemmin. Erillinen suunnitelma ei jätä sijaa jossittelulle, mutta ilman sitäkin tullaan toimeen.
Seuraavat periaatteet yleensä riittävät. Mietitään valmiiksi mahdollisen rikosilmoitinkeskuksen sijoituspaikka: ei ovensuuhun eikä näkyvälle tai häiritsevälle paikalle. Tästä paikasta putkitukset (esim. JM 20) seuraavasti:
jokaiselle ulko-ovelle seinärungon ja ovenkarmin väliin saranapuolelle; pääovella putki kannattaa päättää kojerasiaan, jonka korkeus on 170 cm,
huonetilassa seinän yläosaan, korkeus n. 200-230 cm (jos lämmitykseen käytetään sähköpattereita, putkitus tuodaan ulkoseinälle), ei kuitenkaan sellaiseen paikkaan, joka jää komeroiden tai korkeiden kalusteiden taakse
lähimpään ryhmätauluun, jossa on vapaa lähtö
puhelinverkon liitäntärasiaan
mahdollista paikallishälytintä varten ulkoseinälle riittävän korkealle.
Putkituksia voidaan asentaa myös vesijohtoon mahdollisesti asennettavalle magneettiventtiilille
paloilmaisimille huoneiden kattoon (suotavaa on, että ilmaisin on jokaisessa makuuhuoneessa)
keittiöön vesivuodon, pakastimen lämpötilan tms. tarkkailua varten
kameravalvontaa varten
ovipuhelinta tai video/ovipuhelinta varten
ikkunoihin karmin ja seinärungon väliin
autotalliin seinärungon ja ovenkarmin väliin
yhtä tai useampaa sisähälytintä varten paikkoihin, josta ääni kantautuu koko rakennukseen, jos tarkoituksena on korvata pelastuslain vaatimat palovaroittimet rikosilmoitinkeskuksen savuhälyttimillä.
Markkinoilla on rikosilmoitinkeskuksia, joihin voidaan liittää ilmaisimia sekä langattomasti että kaapelin avulla. Putkitukset puutteet on siten mahdollista paikata myöhemmin (sireeniä varten putki on kuitenkin syytä asentaa).
Laitteiden valinta
Markkinoilla on järjestelmiä, jotka
voidaan koodinäppäimistön lisäksi kytkeä päälle tai pois kauko-ohjaimella tai GSM-puhelimella,
siirtävät hälytyksen puhe- tai tekstiviestinä
kertovat, mistä hälytyksestä on kyse
reagoivat mm. kosteuden, lämpötilan ym. muutoksiin
joilla voi kuunnella kohdetta hälytyksen aikana
joilla voi kytkeä kiukaan päälle ym.
Tuote-esitteisiin tutustumalla saattaa helposti saada käsityksen, että murtosuojaus on täydellinen, kun hälytyslaitteisto puretaan kaupan kassista, ilmaisimet ripustetaan seiniin tarroilla ja robottipuhelimeen ohjelmoidaan soittonumero.
Mielessä on kuitenkin pidettävä suojautumisen lähtökohta: luvattoman tunkeutumisen estäminen. Parhaimmillaankin rikosilmoitinjärjestelmä vain täydentää rakenteellisen suojausta. Hyvä järjestelmä on niin selväpiirteinen ja helppokäyttöinen, että se kytketään automaattisesti päälle, kun huoneistossa ei oleskella.
Laitevalintoihin vaikuttavat tekijät
Eri komponenttien valinnassa on otettava huomioon mm. seuraavat näkökohdat:
onko välittömässä läheisyydessä muuta asutusta
voidaanko hälytys siirtää vartioimisliikkeeseen
ovatko naapurit halukkaita ja kykeneviä yhteistyöhön
ovatko pihapiiri ja lähialue valaistuja ja onko ympäristössä
luonnollista? valvontaa (uteliaat naapurit)
sijaitseeko puhelinjohto niin, että se on mahdollista katkaista
onko perheessä lapsia tai kotieläimiä
ovatko asunnon rakenneratkaisut sellaisia, että mahdolliset tunkeutumisreitit tarvitsevat erityisiä ilmaisimia
onko asunnon lämmitystapa sellainen, että se aiheuttaa ilmaisimille tai niiden asennukselle erityisratkaisuja virhehälytysten välttämiseksi
Näkökohtia voidaan ottaa huomioon esimerkiksi ilmaisimien valinnalla siten, että
ovien ja tarkkailulta suojassa olevien ikkunoiden auki vääntäminen aiheuttaa varhaisen hälytyksen magneettikoskettimien välityksellä
huonetilassa tapahtuvaan liikkeeseen tai lämpötilan muutokseen reagoivia tilailmaisimien herkkyyttä säädetään siten, että aivan pienet kotieläimet eivät aiheuta hälytystä tai käytetään ns. kaksoisilmaisimia, joissa hälytykseen tarvitaan sekä mikroaalto- että IR-ilmaisimen reagointi.
Oman pohdintansa aiheuttavat myös hälytykset: käytetäänkö paikallishälytystä vai kaukosiirtoa vai molempia, kaukosiirron kohde (omaan puhelimeen, naapuriin vai vartioimisliikkeeseen) ja siirtotapa (GSM, valvottu vai valvomaton linjayhteys). Oikeaa tapaa haettaessa kannattaa kuunnella ammattimiestä.