Kameravalvonnan uudet säännökset ( uusi laki työn alla )

Salakuuntelua ja -katselua koskevat uudet säännökset (rikoslain 24. luku) tulivat voimaan lokakuussa 2000.

Säädökset eivät varsinaisesti koske videovalvonnan suunnittelua tai asennusta vaan varsinaista katselua tai kuuntelua.

Lain mukaan rangaistavaan salakatseluun syyllistyy henkilö, joka oikeudettomasti teknisellä laitteella katselee tai kuvaa

kotirauhan suojaamassa paikassa taikka käymälässä, pukeutumistilassa tai muussa vastaavassa paikassa oleskelevaa henkilöä taikka
yleisöltä suljetussa 3.§:ssä tarkoitetussa rakennuksessa, huoneistossa tai aidatulla piha-alueella ("virasto, liikehuoneisto, toimisto, tuotantolaitos, kokoustila taikka muu vastaava huoneisto tai rakennus tai sellaisen rakennuksen aidattu piha-alue") oleskelevaa henkilöä tämän yksityisyyttä loukaten, on tuomittava salakatselusta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

Kameravalvonnan sallittavuus

Käytännössä lakimuutos johti johtaa seuraavanlaisiin periaatteisiin kameravalvonnan toteuttamisessa. Periaatteet ovat suuntaa antavia. Kameravalvonnan sallittavuuden määrittelee pätevästi vain säädösteksti.

Yleiset alueet ja alueet, joille yleisöllä on pääsy, esim. katu, aitaamaton piha, puisto, pankkisali, myymälä, muu liikehuoneisto, ravintola, hotellin vastaanottotila, viraston asiakaspalvelutila, sairaalan vastaanotto ja vierailutilat ym.: Kameravalvonta on sallittua; valvonnasta ei tarvitse tiedottaa, vaan sen voi toteuttaa salaa.

Alueet joita tarkkaillaan niiden ollessa yleisöltä suljettuna (aukiolon jälkeen, tarkoituksena estää luvaton tunkeutuminen tai oleskelu), esim. pankit, liikehuoneistot, myymälät: Kameravalvonta on sallittua; valvonnasta on tiedotettava henkilökunnalle, joka saattaa oleskella paikalla aukiolon jälkeen (ylityöt, siivoojat tms.) ja mieluummin saatava heidän suostumuksensa tarkkailulle.

Alueet joille yleisö ei voi vapaasti päästä, mutta joilla oleskellaan (työskennellään) jatkuvasti esim. virastojen muut kuin asiakaspalvelu ja vastaanottotilat (työhuoneisiin johtavat käytävät): Kameravalvonta on sallittua; valvonnasta on tiedotettava henkilökunnalle ja saatava niiden henkilöiden suostumus, jotka ovat valvonnan kohteena pitkäaikaisesti tai toistuvasti.

Rajatut alueet, joita valvotaan jatkuvasti esim. tavaratalon kassat, hotellin vastaanottotiskit: Kameravalvonta on sallittua; valvontaan on saatava suostumus työpisteessä toimivilta.

Asuinkerrostalon piha-alue, kellari- ja ullakkotilojen käytävät, pyöräsuojat, tekniset tilat yms.:

Valvonnan voi toteuttaa taloyhtiön hallituksen päätöksellä; asukkaille on tiedotettava valvonnasta, mutta ulkopuolisille tiedottaminen ei ole tarpeen (ellei se ole järkevää ennalta ehkäisevässä mielessä).

Asuinkerrostalon porrashuone: Valvontaan on oltava hyvä peruste (ilkivalta tms.) ja siihen on saatava kaikkien porrashuoneessa asuvien suostumus; valvonnasta on syytä tiedottaa porrashuoneeseen luvallisesti saapuville (lehdenjakaja, postinkantaja).

Toimisto tai virastorakennuksen (tai tuotantolaitoksen) aidattu piha: Valvonnan voi toteuttaa, mutta siitä on tiedotettava, jos ulkopuolisilla on mahdollisuus oleskella pihalla (jos portit suljetaan ja kamerat käynnistetään vasta virka-ajan jälkeen, valvonnasta ei tarvitse tiedottaa).

Toimisto tai virastorakennuksen (tai tuotantolaitoksen) aitaamaton piha: Valvonnan voi toteuttaa, eikä siitä tarvitse tiedottaa, jos yleisöllä on pihalle vapaa pääsy.

Kameravalvonta työpaikalla

Kameravalvonnan edellytykset

Työnantaja saa toteuttaa jatkuvasti kuvaa välittävän tai kuvaa tallentavan teknisen laitteen käyttöön perustuvaa valvontaa (kameravalvonta) käytössään olevissa tiloissa työntekijöiden ja muiden tiloissa oleskelevien henkilökohtaisen turvallisuuden varmistamiseksi, omaisuuden suojaamiseksi tai tuotantoprosessien asianmukaisen toiminnan valvomiseksi sekä turvallisuutta, omaisuutta tai tuotantoprosessia vaarantavien tilanteiden ennaltaehkäisemiseksi tai selvittämiseksi. Kameravalvontaa ei kuitenkaan saa käyttää tietyn työntekijän tai tiettyjen työntekijöiden tarkkailuun työpaikalla. Käymälässä, pukeutumistilassa tai muussa vastaavassa paikassa tai muissa henkilöstötiloissa taikka työntekijöiden henkilökohtaiseen käyttöön osoitetussa työhuoneessa ei myöskään saa olla kameravalvontaa.

Työnantaja voi kuitenkin 1 momentin estämättä kohdentaa kameravalvonnan tiettyyn työpisteeseen, jossa työntekijöitä työskentelee, jos tarkkailu on välttämätöntä:

työntekijän työhön liittyvän ilmeisen väkivallan uhkan tai hänen turvallisuudelleen tai terveydelleen ilmeisen haitan tai vaaran ehkäisemiseksi;
omaisuuteen kohdistuvien rikosten estämiseksi ja selvittämiseksi, jos työntekijän tehtävän olennaisena osana on käsitellä arvoltaan tai laadultaan merkittävää omaisuutta, kuten rahaa, arvopapereita tai arvoesineitä; tai
työntekijän etujen ja oikeuksien varmistamiseksi, jos kameravalvonta perustuu tarkkailun kohteeksi tulevan työntekijän pyyntöön ja asiasta on sovittu työnantajan ja työntekijän välillä.

Avoimuus kameravalvontaa toteutettaessa

Työnantajan on kameravalvontaa suunnitellessaan ja toteuttaessaan pidettävä huolta siitä, että:

ennen kameravalvonnan käyttöönottamista selvitetään työntekijöiden yksityisyyteen vähemmän puuttuvien muiden keinojen käyttömahdollisuudet;
työntekijän yksityisyyteen ei puututa enempää kuin on välttämätöntä toimenpiteiden tarkoituksen saavuttamiseksi;
valvonnalla saatujen henkilöitä koskevien tallenteiden käyttö ja niiden muu käsittely suunnitellaan ja toteutetaan ottaen huomioon, mitä henkilötietolain 5-7, 10 ja 32-34 §:ssä säädetään, riippumatta siitä, muodostavatko tallenteet mainitussa laissa tarkoitetun henkilörekisterin;
tallenteita käytetään vain niihin tarkoituksiin, joita varten tarkkailua on suoritettu;
työntekijöille tiedotetaan 21 §:ssä tarkoitetun yhteistoiminta- tai kuulemismenettelyn jälkeen kameravalvonnan alkamisesta, toteuttamisesta ja siitä, miten ja missä tilanteissa mahdollisia tallenteita käytetään sekä 16 §:n 2 momentin tarkoittamassa tilanteissa kameroiden sijainnista; ja
kameravalvonnasta ja sen toteuttamistavasta ilmoitetaan näkyvällä tavalla niissä tiloissa, joihin kamerat on sijoitettu.

Työnantajalla on oikeus 1 momentin 4 kohdan ja 21 §:n estämättä käyttää tallenteita:

työsuhteen päättämisen perusteen toteennäyttämiseksi;
naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa tarkoitetun häirinnän tai ahdistetun taikka työturvallisuuslaissa tarkoitetun häirinnän ja epäasiallisen käytöksen selvittämiseksi ja toteen näyttämiseksi, jos työnantajalla on perusteltu syy epäillä työntekijän syyllistyneen häirintään, ahdisteluun tai epäasialliseen käytökseen; tai
työtapaturman tai muun työturvallisuuslaissa tarkoitettua vaaraa tai uhkaa aiheuttaneen tilanteen selvittämiseksi.

Tallenteet on hävitettävä heti, kun ne eivät enää ole tarpeen kameravalvonnan tarkoituksen toteuttamiseksi ja viimeistään vuoden kuluttua tallentamisen päättymisestä. Tallenteen saa kuitenkin säilyttää tämän määräajan jälkeen, jos se on tarpeen ennen säilyttämisen enimmäismääräajan loppua selvitettäväksi tulleen 2 momentissa tarkoitetun asian käsittelyn loppuun saattamiseksi tai jos työnantaja tarvitsee tallennetta työsuhteen päättämisen asianmukaisuuden toteennäyttämiseksi taikka jos tallenteen säilyttämiseen on muu erityinen syy.

Yksityisyyden suoja kameravalvonnassa

Tietosuojavaltuutetun toimiston mukaan henkilötietolakia ja sen periaatteita sovelletaan henkilötietojen käsittelyyn, joka suoritetaan tallentavan kameravalvontajärjestelmän avulla tai kun henkilötietoja kerätään muunkin kameravalvontajärjestelmän avulla. Henkilötiedoilla tarkoitetaan sellaisia alustalle (tallentava video, tietokone tms.) kiinnitettyjä tietoja, jotka voidaan tunnistaa tiettyä luonnollista henkilöä koskevaksi (esimerkiksi kuva).

Tietosuojavaltuutetun mukaan tallentavien kameravalvontajärjestelmien käytöstä on tiedotettava avoimesti. Jokaisella on oikeus tietää, miksi tietoja kerätään, kuka niitä kerää ja mihin niitä on tarkoitus käyttää.

Suunniteltaessa kameravalvontajärjestelmää kannattaa apuna käyttää henkilötietolain 10 §:n tarkoittamaa rekisteriselostetta. Rekisterinpitäjän on pidettävä rekisteriseloste aina saatavilla.

Henkilötietolaki edellyttää, että myös kameran avulla tapahtuva henkilötietojen kerääminen on aina asiallisesti perusteltua tietoja keräävän toiminnan kannalta. Määritellystä käyttötarkoituksesta tulee ilmetä, minkälaisten rekisterinpitäjälle kuuluvien tehtävien suorittamiseksi kameravalvonta on tarpeen. Kuvaaminen on siis mahdollista vain kun se yleisesti arvioiden on välttämätöntä etukäteen määriteltyyn rekisterinpitäjälle kuuluvan tehtävän suorittamiseen. Kuvaamisella kerättävien tietojen tulee rajoittua vain edellä mainitulla tavalla määriteltyjen tehtävien hoitamisen kannalta tarpeellisiin henkilötietoihin.

Näkyvälle paikalle, esimerkiksi sisäänkäyntien yhteyteen olisi laitettava kameravalvonnasta kertova tiedote. Siitä tulisi käydä ilmi, että järjestelmä on tallentava. Samoin siinä tulisi olla informaatiota järjestelmän ylläpitäjästä riittävine yhteystietoineen.